Kättä pidempää



Kuvissa Nokian krkossa käytössä olleita kolehtihaaveja.
Mustat haavit ovat vuosilta 1841 ja 1857 ja punainen 1900-luvun alkupuolelta.



Tunnistatko itsesi lukemassa jokapäiväistä sanomalehteäsi, näkemässä kuvia kärsivistä, toivonsa menettäneistä ihmisistä – ja vain kääntämässä sivua? Itse ainakin koen aika ajoin, että huonojen uutisten tulva on turruttanut minut täysin toimintakyvyttömäksi. Maailman hätä tuntuu olevan liian suuri ja liian kaukana ja käteni liian lyhyet auttamaan.

Kuitenkin tämän käskyn on Jeesus itse meille antanut: ”Rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” Myöhemmin hän vielä jatkaa: ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte. Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.” ( Joh. 13: 34 – 35, 15: 16 - 17 )

Niin kuin hyvin tiedetään, ei rakkauden vastakohta ole viha vaan välinpitämättömyys. Siispä kaikkein viimeisimpänä Jumala toivoo meidän kääntävän selkämme hädänalaisille. Kyllä Jumala tietää, että meidän rakkautemme ja apumme on vajavaista, mutta juuri siksi Hän on antanut meidän käyttöömme jotakin todellisesti kättä pidempää: Kristuksen rajattoman rakkauden. Tästä syystä me emme voi piiloutua omaan pienuuteemme ja oikeuttaa omaa toimettomuuttamme sillä, ettei meistä kuitenkaan ole mihinkään. Jumala on itse omalla kärsimyksellään tuonut meille toivon, emmekö jakaisi sitä samaa toivoa muillekin?