Tämän messinkisen kynttiläkruunun on 1800-luvun alkupuolella valmistanut turkulainen Johannes Wikström. Se on ollut käytössäTottijärven kirkossa. |
Luuk. 8: 4 - 8
Kun paikalle tuli paljon väkeä ja kaikista kaupungeista
virtasi ihmisiä Jeesuksen luo, hän esitti heille vertauksen: "Mies lähti
kylvämään siementä. Kun hän kylvi, osa siemenestä putosi tien laitaan. Siinä
jyvät tallautuivat, ja taivaan linnut söivät ne. Osa putosi kalliolle ja lähti kasvuun, mutta
oraat kuivettuivat, koska eivät saaneet maasta kosteutta. Osa putosi keskelle ohdakkeita, ja kun oras
kasvoi, kasvoivat ohdakkeetkin ja tukahduttivat sen. Mutta osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja
tuotti satakertaisen sadon."
Tässä
evankeliumitekstissä Jeesus esittää vertauksen miehestä, joka lähti kylvämään
siementä. Siemeniä putosi monenlaiselle maaperälle. Jeesus selittää, että
erilaiset maaperät tarkoittavat erilaisia ihmisiä. Jumala on siis kylvänyt
siemenensä meihin, meidän sydämiimme. Se tarkoittaa sitä, että sinunkin
sisälläsi kasvaa jotain jumalallista.
Sinun valintasi on,
annatko Jumalan siemenen, Hänen sanansa, kasvaa sisälläsi. Oletko hyvä maa,
jossa siemen saa tuottaa satoa, vai annatko Jumalan kauneuden ja hyvyyden
tukahtua elämäsi ohdakkeisiin – murheeseen, katkeruuteen, itsekeskeisyyteen?
Itse olen
miettinyt, että Jumalan siemen voi kasvaa hyvää hedelmää ikään kuin kahteen
suuntaan. Sisäänpäin kasvaminen on omaa juurtumista Jumalaan ja evankeliumiin,
turvallista kääriytymistä kaikkivaltiaan lohduttavaan läsnäoloon. Se on sitä,
kun lepäämme rukouksessa ja annamme Jumalan sanan ravita meitä. Se on sitä, kun
ehtoollisella polvistumme Jumalan juhlapöytään ja hengitämme itsemme täyteen
Jumalan armoa. Se on sitä, kun kohtaamme lähimmäisemme herkästi ja avoimesti ja
voimme tuntea: noissa kasvoissa Kristus hymyilee minulle.
Niin ihanaa kuin
olisikin jäädä kellumaan siihen rauhaan, jonka Jumala meille antaa, on Jumala
kuitenkin tarkoittanut, että hänen kylvämänsä siemen kasvaisi myös toiseen
suuntaan: ulospäin. Maailmalla on valtava rakkauden nälkä. Jokainen etsii ja
tarvitsee tarkoitusta ja toivoa. Voisitko sinä olla se, joka vastaa heidän
kaipaukseensa? Voisitko sinä kylvää heihin edes rippusen toivoa, rakastaa heitä
pienen siemenen verran?
Virrestä 186
Ken meiltä voisi
viedä
pois sanan kalleimman?
Se kutsuu, näyttää tietä
luo pyhän Jumalan.
Sen, Herra, keskellämme
suo kantaa hedelmää,
niin että elämämme
sen valoon aina jää.
Vapaana sanan loistaa
suo, Herra, ääriin maan.
Yön raskaan, synkän poistaa
se kirkkaudellaan.
Oi, jospa ihmismielet
sen valon saisivat
ja Herraa kaikki kielet
jo tunnustaisivat!
pois sanan kalleimman?
Se kutsuu, näyttää tietä
luo pyhän Jumalan.
Sen, Herra, keskellämme
suo kantaa hedelmää,
niin että elämämme
sen valoon aina jää.
Vapaana sanan loistaa
suo, Herra, ääriin maan.
Yön raskaan, synkän poistaa
se kirkkaudellaan.
Oi, jospa ihmismielet
sen valon saisivat
ja Herraa kaikki kielet
jo tunnustaisivat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti