keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Siemenestä



Tämän messinkisen kynttiläkruunun on 1800-luvun
alkupuolella valmistanut turkulainen Johannes Wikström.
Se on ollut käytössäTottijärven kirkossa.
 
Luuk. 8: 4 - 8
Kun paikalle tuli paljon väkeä ja kaikista kaupungeista virtasi ihmisiä Jeesuksen luo, hän esitti heille vertauksen: "Mies lähti kylvämään siementä. Kun hän kylvi, osa siemenestä putosi tien laitaan. Siinä jyvät tallautuivat, ja taivaan linnut söivät ne.  Osa putosi kalliolle ja lähti kasvuun, mutta oraat kuivettuivat, koska eivät saaneet maasta kosteutta.  Osa putosi keskelle ohdakkeita, ja kun oras kasvoi, kasvoivat ohdakkeetkin ja tukahduttivat sen.  Mutta osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja tuotti satakertaisen sadon."

Tässä evankeliumitekstissä Jeesus esittää vertauksen miehestä, joka lähti kylvämään siementä. Siemeniä putosi monenlaiselle maaperälle. Jeesus selittää, että erilaiset maaperät tarkoittavat erilaisia ihmisiä. Jumala on siis kylvänyt siemenensä meihin, meidän sydämiimme. Se tarkoittaa sitä, että sinunkin sisälläsi kasvaa jotain jumalallista.

Sinun valintasi on, annatko Jumalan siemenen, Hänen sanansa, kasvaa sisälläsi. Oletko hyvä maa, jossa siemen saa tuottaa satoa, vai annatko Jumalan kauneuden ja hyvyyden tukahtua elämäsi ohdakkeisiin – murheeseen, katkeruuteen, itsekeskeisyyteen?

Itse olen miettinyt, että Jumalan siemen voi kasvaa hyvää hedelmää ikään kuin kahteen suuntaan. Sisäänpäin kasvaminen on omaa juurtumista Jumalaan ja evankeliumiin, turvallista kääriytymistä kaikkivaltiaan lohduttavaan läsnäoloon. Se on sitä, kun lepäämme rukouksessa ja annamme Jumalan sanan ravita meitä. Se on sitä, kun ehtoollisella polvistumme Jumalan juhlapöytään ja hengitämme itsemme täyteen Jumalan armoa. Se on sitä, kun kohtaamme lähimmäisemme herkästi ja avoimesti ja voimme tuntea: noissa kasvoissa Kristus hymyilee minulle.

Niin ihanaa kuin olisikin jäädä kellumaan siihen rauhaan, jonka Jumala meille antaa, on Jumala kuitenkin tarkoittanut, että hänen kylvämänsä siemen kasvaisi myös toiseen suuntaan: ulospäin. Maailmalla on valtava rakkauden nälkä. Jokainen etsii ja tarvitsee tarkoitusta ja toivoa. Voisitko sinä olla se, joka vastaa heidän kaipaukseensa? Voisitko sinä kylvää heihin edes rippusen toivoa, rakastaa heitä pienen siemenen verran?

Virrestä 186
Ken meiltä voisi viedä
pois sanan kalleimman?
Se kutsuu, näyttää tietä
luo pyhän Jumalan.
Sen, Herra, keskellämme
suo kantaa hedelmää,
niin että elämämme
sen valoon aina jää.

Vapaana sanan loistaa
suo, Herra, ääriin maan.
Yön raskaan, synkän poistaa
se kirkkaudellaan.
Oi, jospa ihmismielet
sen valon saisivat
ja Herraa kaikki kielet
jo tunnustaisivat!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti