torstai 17. heinäkuuta 2014

Kuka kolkuttaa?

Nokian kirkon ovi, jonka yläpuolella on
Nikolai I:n vaakuna sekä vuosiluku 1837.
Tuona vuonna kirkko saavutti harjakorkeutensa.
    Joh. 1:18

   Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika,
   joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on    
   opettanut meidät tuntemaan hänet.

   Ilm. 3: 20

   Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun
   ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me
   aterioimme yhdessä, minä ja hän.





Kukaan ei ole koskaan nähnyt Jumalaa, mutta moni on kohdannut hänet: myrskyä seuraavan tuulen hiljaisuudessa, palavassa pensaassa, enkelin tuomissa lupauksissa ja, niin, Kristuksessa. Ehkä sinäkin olet kohdannut Jumalan Raamatussa, rukouksessa tai unessa. Ehkä lähimmäisen itkussa tai naurussa. Ehkä jossain ihan muualla.
Tunsitko silloin Jumalasi? Tervehditkö, hymyilitkö, pelkäsitkö? Mistä Jumalan tunnistaa?
- Rakkaudesta, arvelen.
Jumala tahtoo tulla kohdatuksi, tulla tutuksi. Jumala kolkuttaa ovellesi. Kerran. Toisen. Kolkuttaa, kolkuttaa. Niin kauan kuin on suljettuja ovia, Jumala kolkuttaa.


Miltä näyttää Herra taivaiden?
Onkohan hän pitkäpartainen?
Loiko hän kaiken sanallaan?
Miks suostui ristinkuolemaan?

Kukkamekkoja ja resupekkoja
- kaikki yhtä rakkaita.
Miljoonissa kasvoissa
Kuningas näkee kuvansa.
Taivahan lintuja ja mönkijöitä maan
- kaikkia hoitaa ominaan.
Kun hän tulee ja sun oveen kolkuttaa,
nousetko oven avaamaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti