Kuvassa kirkon tähtitaivaskatto
Nokian kirkon kattokupoli muistuttaa tähtitaivasta. Se symboloikin taivasta ja riemuitsevaa seurakuntaa. Katon sininen syvenee ylemmäs siirryttäessä, mikä kuvastaa ilon lisääntymistä lähempänä Jumalaa.
Katon katseleminen vetää väkisinkin hiljaiseksi. Korkeimmillaan 20 metrin korkeudella kaartuva katto pakottaa pysähtymään oman pienuuden ja Jumalan suuruuden edessä. Katto muistuttaa minua Psalmista 8: ”Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen – mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.” ( Ps. 8: 4 – 5 )
Usein minä ihmettelen sitä, mitä kaikkivaltias Jumala oikein näkee ihmisen kaltaisessa olennossa. Maailmankaikkeuden mittakaavassa ihminen on melkoisen pieni ja heiveröinen, mitäänsanomaton. Mutta ehkäpä onkin niin, että juuri meidän heikkoutemme vetää Jumalan rakkautta puoleensa aivan samoin kuin pikkuinen lapsi herättää isommissa ihmisissä hoivaamisen halua. Jumala tahtoo olla meidän sankarimme, meidän taivaallinen Isämme, joka taivaan tavoin sulkee pienimmänkin ihmisen siunaavan syleilynsä suojaan.
''Katon sininen sSYVENEE..'' --> ah! Huomattavasti parempi sanavalinta tässä kuin siinä paperissa. :D
VastaaPoistaHyvää tekstiä muutenkin. :)
PoistaHaha, kiitoksia. :)
VastaaPoistaHei Sini,
VastaaPoistaluin läpi blogisi ja ihmettelin miten kauniita esineitä ja asioita olit poiminut kotikirkostamme. Ajatuksesi ja johdantosi toimivat viimeisenä lomapäivänäni hartautenani. Kiitos siitä ja omasta esimerkistäsi, miten sinä olet ottanut paikkasi kirkko-oppaana, laittaen omat lahjasi käyttöön! Viron matkan lähestyessä toivon Sinulle iloista matkaa ja Onnellista syksyä!
t.Tean äiti
Heippa ja anteeksi, että vastaamiseen meni näin kauan. Hauska kuulla, että blogi on herättänyt iloa ja ihmetystä. Kiitos myös toivotuksista. Jumalan siunausta!
Poista