Kristuksen kohtaamisesta



Kuvassa V. R. Rautalinin kuparinen reliefi vuodelta 1937. Kuva esittää Jeesusta kädet levällään, ja sen alle on kaiverrettu teksti: ”Tulkaat minun tyköni kaikki.”

Kuvan reliefi sijoittuu Nokian kirkossa alttarikaiteen keskelle. Siinä se ikään kuin ottaa ehtoolliselle tulijat avosylin vastaan. Kuvan teksti muistuttaa Jeesuksen sanoista, jotka pappikin usein lausuu kutsuessaan seurakuntalaiset ehtoolliselle: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” ( Matt. 11: 28 )

Ehtoollisella alttarin ääressä kohtaamme Jeesuksen paitsi kuvissa myös konkreettisesti leivässä ja viinissä. Joskus voikin olla vaikeaa tietää, miten Jumalaa pitäisi lähestyä: nöyrästi pää painuksissa, ilosta hyppien vai vain rohkeasti omana itsenään? Samaa pulmaa pohdiskelee myös seuraava Kaisa Raittilan runo:

Taivasvarkaissa

Mummoni pukeutuu mustiin,

äitini ei pidä itseään riittävän pyhänä.

Minä tulen alttarillesi kengät kurassa ja katselen,

miten näkymättömiin muuttaneet rakkaani

polvistuvat samaan pöytään.

Tämän ohikiitävän hetken

minä varastan taivasta.

 (Sanktus – Rippikoululaisen kirja. Kirjapaja. 2002)

Runon puhujan asenteessa on kristillisestä näkökulmasta jotakin valtavan esimerkillistä. Hän ei yritä kelvata Jumalalle muttei myöskään rankaise itseään omasta syntisyydestään. Hän luottaa armoon ja iloitsee Jeesuksen lahjasta, vapaudesta kohdata Vapahtaja omassa vajavaisuudessa.

Älä siis epäröi. Kristuksen luokse saat tulla sielu ja kengät kurassa, rikkinäisenä ja riittämättömänä. Jeesus odottaa sinua, kutsuu sinua, rakastaa sinua. Jeesuksen syli on avoinna juuri sinulle.